You live! Away!

Lukiossa ollessani äidinkielenopettajani mainitsi lempikirjakseen Edgar Lee Mastersin Spoon River Anthologyn, ja siitä lähtien tavoitteenani on ollut lukea kyseinen teos. Nyt se sitten onnistui, enkä yhtään ihmettele miksi opettajani piti siitä niin paljon. Runoja haudan takaa, rehellisyyttä johon eivät elävät pysty, elämässä sen paremmin kuin kirjallisuudessakaan. Mastersin omat ideologiat ja mielipiteet kuuluvat kyllä vainajien tilityksistä enemmän kuin selvästi, mutta mielestäni se ei millään tavalla vähennä teoksen arvoa. May Swenson mainitsee teoksen esipuheessa, että "he [Masters] might be called the earliest Angry Man in American Poetry"(6), ja tämä saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Kiukuttavia asioita olivat muunmuassa epäoikeudenmukaisuus ja teollistuminen, ja rikkaat liikemiehet on Spoon River Anthologyssa kuvattu lähestulkoon poikkeuksetta varsin epäedullisessa valaistuksessa. Tämä siitä huolimatta että Masters itse oli varsin menestyvä asianajaja Chicagossa vuoteen 1920 saakka, jolloin 51-vuotias Masters muutti New Yorkiin keskittyäkseen kokopäiväisesti kirjoittamiseen, ja tienasi ilmeisesti siitäkin ihan kiitettävästi. Tässä voisi tietysti nähdä jonkinlaista kaksinaismoralismia: paasausta yksinkertaisen maalaiselämän puolesta vaikka asuu koko aikuisikänsä kaupungissa, sormen heristelyä porvaristolle vaikka itse kuuluu siihen.. Mutta minua ei kiinnosta elikö Masters kuten saarnasi, Spoon River Anthology on jokatapauksessa loistava runokokoelma.

"Seth Compton

When I died, the circulating library
Which I built up for Spoon River,
And managed for the good of inquiring minds,
Was sold at auction on the public square,
As if to destroy the last vestige
Of my memory and influence.
For those of you who could not see the virtue
Of knowing Volney's "Ruins" as well as Butler's
"Analogy"
And "Faust" as well as "Evangeline",
Were really the power of the village,
And often you asked me,
"What is the use of knowing the evil in the world?"
I am out of your way now, Spoon River,
Choose your own good and call it good.
For I could never make you see
That no one knows what is good
Who knows not what is evil;
And no one knows what is true
Who knows not what is false."
(186.)