tag:blogger.com,1999:blog-7272569298245568454.post94481031813376628..comments2023-04-26T14:01:11.525+02:00Comments on Olipa kerran kirja: Suku on parasolipakerranhttp://www.blogger.com/profile/03562886998269430021noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-7272569298245568454.post-46687583697363691332007-08-28T15:29:00.000+03:002007-08-28T15:29:00.000+03:00Äidin kirjahyllyssä minäkin muistan tämän nähneeni...Äidin kirjahyllyssä minäkin muistan tämän nähneeni. :) Joskus ohimennen vilkaissut uudehkoa BBC-sarjaa. Pitänee laittaa muistiin vastaisen varalle...Sallahttps://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7272569298245568454.post-67609595038310430752007-08-23T16:57:00.000+03:002007-08-23T16:57:00.000+03:00Minulta on jotenkin mennyt vähän ohi kyseisen teok...Minulta on jotenkin mennyt vähän ohi kyseisen teoksen filmatisoinnit: olen ollut tietoinen niiden olemassaolosta, mutta en ole reagoinut asiaan sen ihmeemmin. Nyt pitää kyllä harkita josko niitä uskaltaisi katsoa; kuulun niihin ihmisiin jotka pääsääntöisesti vihaavat kirjoista tehtyjä filmatisointeja, etenkin jos on sattunut pitämään itse kirjasta (näin esimerkiksi LOTRin kohdalla). <BR/><BR/>Kirja oli niin mahtipontisen laaja ja rikas, että olisi melkein (mutta vain melkein) tehnyt mieli kirjoittaa siitä kunnon kymmenen sivun essee: ehkä sen jonain päivänä vielä teenkin, jotta pääsen kunnolla pohtimaan sen edustamia (melko mustavalkoisia, mielestäni) arvomaailmoja ja yhteiskuntakritiikkiä. <BR/><BR/>Englanninkielinen pokkariversio muuten maksaa ainakin Aleksin Suomalaisessa vain 2,50e!:Dolipakerranhttps://www.blogger.com/profile/03562886998269430021noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7272569298245568454.post-48296554512537048972007-08-22T20:07:00.000+03:002007-08-22T20:07:00.000+03:00Tätäkin on pakko kommentoida, kun keväisellä Lonto...Tätäkin on pakko kommentoida, kun keväisellä Lontoon matkallani ostin vielä vanhankin filmatisoinnin ko. jättiläisestä. (Nykyaikainen komediahan jatkaa tarinaa Fleurin ja nuorimman Jonin kautta). <BR/><BR/>Se on monumentti, josta sekä pidetään ja jota vihataan - sukutarinoihin herkät yleensä pitävät. Jutulla pitäisi olla jonkinlainen tosipohja, eli Galsworthyn vaimo oli hänen serkkunsa ex-vaimo. <BR/><BR/>Jolyonit vastaan Soames -ajatuksessa tavoitellaan kai jotakin herkkyyttä, ihmisen ja rahan välillä, ja annetaan ymmärtää, että sitä on toisissa enemmän kuin toisissa. Soamesin taiderakkauskin kun esitetään aina sijoituskohteena - vaikka miehellä on silmää kauneudelle. <BR/><BR/>Sitten se on eräänlainen rakastava hyvästijättö 1800-luvun porvariston maailmalle, joka murtui sotien mukana lopullisesti.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7272569298245568454.post-50167440952211478152007-08-04T11:47:00.000+03:002007-08-04T11:47:00.000+03:00Sukutarinoita ei voi koskaan olla liikaa, suosikki...Sukutarinoita ei voi koskaan olla liikaa, suosikkinani pysyy silti edelleen vanha tuttu Sadan vuoden yksinäisyys.<BR/><BR/>Bristow on minulle kohtalaisen tuntematon tapaus, pitänee tutustua. Odotan saavani piakkoin lukea blogistasi aiheesta enemmän..:)olipakerranhttps://www.blogger.com/profile/03562886998269430021noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7272569298245568454.post-51003918298659972742007-08-04T08:09:00.000+03:002007-08-04T08:09:00.000+03:00Aaaahhh...Pitäisiköhän mun käydä pöllimässä tuokin...Aaaahhh...<BR/>Pitäisiköhän mun käydä pöllimässä tuokin äitini kirjahyllystä? Muistaisin joskus lukeneeni tuon, mutta ehkä en sittenkään..<BR/><BR/>Vein äitini kirjahyllystä juuri ns. Bristowin tarun. Bristow on siis tässä kohdassa kirjoittaja. Hyvin saman tyyppinen juttu :)Anonymousnoreply@blogger.com