Kuinka Kum-Maa on kaikkialla

"Lomani" alku on mennyt tehokkaasti tenttiin lukiessa, ja samoissa merkeissä kuluu loputkin kesästä. Ensimmäinen tentti on viikon päästä, siihen on tullut luettua muunmuassa Salingerin Sieppari ruispellossa (Arto Schroderuksen suomennos neljän vuoden takaa; Saarikosken versiota en ole koskaan lukenutkaan, olisi mielenkiintoista vertailla), Milnen Winnie-the-Pooh, Kokon Pessi ja Illusia (Kristina Segercrantzin hienot kuvitukset vuodelta 2001), Carrollin Alice's Adventures in Wonderland, Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala ja Seitsemän koiraveljestä, Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen pippurimylly, Tiitiäisen tuluskukkaro ja Tiitiäisen satupuu, Lindgrenin Bröderna Lejonhjärta ja Peppi Pitkätossu (ei löytynyt kirjastosta ruotsinkielisenä, harmitti), Janssonin Vem ska trösta Knyttet?, Hur gick det sen? sekä Vaarallinen matka (tätäkään en löytänyt ruotsiksi). Pelkäsin jo jossakin vaiheessa tällä ahmimisellani pilaavani itseltäni lapsuuteni lukukokemukset, mutta onneksi olen välillä saanut kahlata läpi myös rehellistä teoriakirjallisuutta, johon on saanut suhtautua kyllästyneesti ihan puhtaalla omallatunnolla.

Tenttikirjojen lisäksi en paljon muuta olekaan ehtinyt lueskelemaan, vaikka yli kuukausi sitten sain veljeni perheeltä valtavan pinon kirjoja (jotkut osaavat jopa luopua opuksista joita ei enää lueta). Näistä olen lukenut vasta García Márquezin Rakkautta koleran aikaan, joka oli aivan yhtä ihana kuin muutkin kyseiseltä kirjailijalta lukemani teokset. Seuraavaa tenttiä ajatellen (heinäkuun lopussa) luin Aino Kallaksen Reigin papin, jonka vähäisellä Kallas-tuntemuksellani (Suden morsian, Katinka Rabe) sijoitan tuotannon kärkeen.

Joskus minulla vielä on aikaa ja energiaa suoltaa tänne muutakin kuin listoja. Elokuussa?