Luin eilen loppuun Anaïs Ninin päiväkirjoihin perustuvan Henry & Junen. Olen aikaisemmin lukenut sen ruotsiksi, ja nyt lukiessani sen alkuperäiskielellä (englanniksi), huomasin sen menettäneen käännöksessä melko lailla. Vaikka niinhän siinä yleensä käy. Kiehtova se joka tapauksessa on yhä edelleen, joskin kyseenalaistan Ninin arvomaailmaa nyt enemmän kuin seitsemän vuotta sitten. En saa uskottomuudesta ja valehtelusta tehtyä hyveitä millään, mutta kai se, miten sen näkee, on subjektiivista. Kuten niin monet asiat.
Olen kuitenkin kateellinen Ninille nimenomaan päiväkirjan kirjoittamisesta: haluaisin itsekin kyetä yhtä rikkaaseen ja yksityiskohtaiseen ajatusten ja tunteiden selvittelyyn. Lisäksi minua kiehtoo Henry & Junen miljöö, 1930 -luvun Pariisi, sen kadut ja kahvilat, ihmisten vaatteet, talot, kirjat, taideteokset.. Suurinpiirtein samoihin aikoihin sijoittuu Henry Millerin (joka on siis Henry & Junen Henry, ja kirjan tapahtuma-aikaan Ninin rakastaja) Hiljaiseloa Clichyssä, jossa on myös hienoja valokuvia, jotka ovat pitkälti olleet pohjana minun rakentaessani omia mielikuviani Pariisista. Tietynlainen dekadenssi kai on se, mikä on niin mielenkiintoista - ainakin fiktiona.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti