En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut scifistä. Ergo, en ole koskaan lukenut erityisen paljon scifiä. Nyt poikkesin hieman tottumuksistani tarttumalla Frederik Pohlin ja C.M. Kornbluthin scifi-romaaniin Avaruuden kauppamiehet, jota takakansiteksti ylistää tieteiskirjallisuuden moderniksi klassikoksi (teos on julkaistu ensimmäisen kerran jatkokertomuksena Galaxy Science Fiction –lehdessä 1952, kirjana vuotta myöhemmin).
Päähenkilönä ja minä-kertojana on ”mainosseppo” Mitchell Courtenay, joka työskentelee mainostoimisto Fowler Schockenille, joka on tarinan alkaessa juuri ostanut Venuksen. Teos sijoittuu tulevaisuuden Amerikkaan, jossa Myynti on suurin jumala. Mitchin tehtävänä on suunnitella ja toteuttaa mainoskampanja, jonka avulla houkutellaan uudisraivaajia Venukseen. Maapallo on pahasti ylikansoitettu, mutta kampanjan ensisijaisena tavoitteena ei suinkaan ole uuden elintilan löytäminen ihmiskunnalle, vaan uusien markkinoiden hyödyntäminen ja voiton maksimointi. Pahimpia vihollisia ovat konsukat eli Maailman Konservationistinen Liitto, joka vastustaa maapallon jatkuvaa riistoa ja tavallisten ihmisten eli ”kuluttajien” kurjia elinolosuhteita.
Venuksen osto kismittää sekä konsukoita että toista suurta mainostoimistoa, Tauntonia, jotka molemmat näkevät melkolailla vaivaa raivatakseen Mitchin suunnitelmiensa tieltä. Juonenkäänteet ovat tarpeeksi yllättäviä (ainakin minulle, joka en pahemmin ole genreen ja sen käyttämiin tyylikeinoihin tutustunut), joskin loppuratkaisu on kohtalaisen ennalta-arvattava. Henkilöhahmot jäävät valitettavan yksiulotteisiksi ja Mitchin suunnanmuutos mielestäni perustelemattomaksi ja äkilliseksi. Tästä huolimatta – tai juuri sen vuoksi – mukavan koukuttava ja viihdyttävä teos, jonka ansiosta uskallan ehkä jonain kauniina päivänä tarttua hieman painavamman oloiseen scifi-klassikkoon, Avaruusodysseia 2001:een.
(Kuva täältä.)
3 kommenttia:
Arvaapa mitä? Nyt olen kahlannut läpi koko blogisi päivästä yksi alkaen ja edelleen tykkään! Työnantaja ei kyllä kiittele uutteruuttani. Olisi tehnyt mieli kommentoida useampaankin kohtaan (kuten että minäkin tykkään Sokalista sinun ja siskosi lisäksi) mutta mitäpä sitä enää.
Kuoleman kauppamiehet oli muistaakseni aika ärsyttävä, kuten monesti nykyaikaa alleviivavasti piilokritisoivat scifit (saat käyttää tätä sujuvaa itsekeksimääni termiä). On vaikeaa löytää scifiä joka ei ärsyttäisi kökköydellään, samoin dekkareita (joita itse nyt halajan). Clarken sijaan kehottaisin kuitenkin tarttumaan idän tieteiskirjallisuuteen, Solarikseen ja Stalkeriin, ja heti perään Tarkovskin elokuvaversioihin niistä.
Oho, oletpas ollut reipas! Itse en ole tekstin laatuun tyytyväinen, ollut melkoisen puolihuolimatonta alkuinnostuksen jälkeen, mutta kiva kuulla että pidit:).
Kuten jo mainitsin, en ole erityisen paljon scifiä lukenut, ja jotenkin olen kuvitellut että se kökköys kuuluu lajipiirteisiin, mutta pitänee katsastaa nuo mainitsemasi teokset ja tarkistaa sitten mielipidettä. Dekkareiden suhteen minulla on sama ennakkoluulo, johtuu myös lajin vieraudesta, joten niitäkin saa suositella.
miksi ei:)
Lähetä kommentti