torstai 15. marraskuuta 2007

It's no good anyone winning

Oijoi. Taas on tullut luettua fantasiaa. Seuraavaksi lupaan (itselleni ja opettajilleni) tarttua johonkin todella realistiseen ja mahdollisimman vaikeatajuiseen ja tieteelliseen.

Mutta siis, eilen luin (toista kertaa) Neil Gaimanin ja Terry Pratchettin yhteistyön hedelmän Good Omensin. Tämän erinomaisuutta en voi kylliksi painottaa, vaikkakaan en Pratchettia muuten erityisemmin fanita; luin Discworldia (suomeksi kai Kiekkomaailma, mikä kuulostaa huolestuttavan paljon jääkiekkoon suuntautuneelta tv-ohjelmalta) teini-iässä ihan kiitettävän määrän ja kyllästyin siihen loputtomaan kikkailuun ja nokkeluuteen.

On sitä Good Omensissakin jonkin verran, sitä nokkeluutta, mutta se ei pääse kasvamaan itsetarkoitukseksi. Muutenkin olen kuulevinani teoksesta paremmin Gaimanin äänen, mutta se luultavasti johtuu siitä, että kuulen mitä haluan, eikä mistään tilastollisesta faktasta.

Kyseessä on siis maailmanloppu, Armageddon, Taivaan ja Helvetin välinen suuri taistelu. Henkilögalleriasta löytyvät demoni Crowley (alunperin Paratiisin käärme); enkeli Aziraphale (osa-aikainen harvinaisten kirjojen myyjä); Saatanan poika Adam ja tämän kolme ystävää, Pepper, Wensleydale ja Brian, sekä koira Dog; Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa; noita Anathema Device; satanistisia nunnia ja niin edelleen. Melkoinen määrä viittauksia Raamattuun, populaarikulttuuriin sekä länsimaiseen kulttuuriin yleensä, mikä lievittää huonoa omatuntoani: tästähän voi vaikka oppia jotain!

Mutta pääasiassa syy tämän lukemiseen on kannessa komeileva Time Out -lehden lausunto: "Heaven to read, and you'll laugh like hell". Niin totta.

(Kuva täältä.)

4 kommenttia:

Morre kirjoitti...

Hyviä enteitä kuuluu ehdottomasti suosikkeihini fantasiakirjallisuuden parista! Se on oikeasti hauska ja oivaltavakin opus, joka piikittelee vähän kaikkia ;)

olipakerran kirjoitti...

Totta! Olin ihkaonnellinen kun nyt vihdoin sain sen ihan omakseni, yksi minunkin ehdottomia suosikkejani tästä genrestä (ja oikeastaan aika kärkipäässä muillakin suosikki-listoillani, ganrestä välittämättä). Mukavaa lukea "kevyttä" kirjallisuutta joka antaa myös ajattelemisen aihetta eikä saa tuntemaan myötähäpeää.

kirsi-maria kirjoitti...

Ja minulla on vieläkin ammottava aukko sivistyksessäni, kun en ole tätä ehtinyt lukea. Mutta luen kyllä, ihan varmasti!Kiekkomaailmaa minä kyllä luen ihan suomeksi, mutta vain silloin tällöin kirja kerrallaan, ettei kyllästyminen iske. Ja pidän kyllä suomennoksia ihan hyvinä. :)

olipakerran kirjoitti...

Suosittelen lämpimästi, kuten varmaan aika moni muukin. Kiekkomaailmaa taisin tosiaan silloin jossain vaiheessa hotkaista turhan monta osaa kerrallaan, kuten niin helposti käy. Ehkä pitäisi jossain vaiheessa uskaltautua kokeilemaan uudestaan:).