perjantai 24. elokuuta 2007

Let me give you a little kiss


Tänään sain luettua loppuun neljännen osan Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä-sarjasta, nimeltään Paikannimet: Paikkakunta. Edelleenkin harmittelen, etten ole lukenut sarjan osia järjestyksessä: neljäs osa olisi ilman muuta pitänyt lukea ennen viidettä, kuudetta, seitsemättä ja kahdeksatta osaa, sillä siinä kertoja-minä tapaa ensimmäistä kertaa monia niistä henkilöistä, jotka myöhemmin nousevat keskeiseen rooliin.

Paikannimet: Paikkakunta kertoo päähenkilön ensimmäisestä kesästä Balbecin kylpyläkaupungissa, jonne hän matkustaa isoäitinsä kanssa. Hän tutustuu markiisitar de Villeparisiin ja ystävystyy tämän nuoren sukulaispojan, markiisi de Saint-Loupin kanssa, sekä tutustuu taidemaalari Elstiriin. Tärkein uusi tuttavuus on kuitenkin "tyttöryhmä", joita päähenkilö ensin ihailee kaukaa ja ystävystyy lopulta Elstirin avustuksella heidän kanssaan. Yhdestä tytöistä, Albertinesta, tulee myöhemmin päähenkilön rakastajatar, mutta tässä Albertine vielä torjuu päähenkilön lähentely-yritykset, tämän suureksi yllätykseksi: "-Olisin ollut siitä niin äärettömän hyvilläni, mitä pahaa siinä olisi voinut olla? Minua suoraan sanoen hämmästyttää, että te ette suostunut siihen. -Minua taas hämmästyttää, että se tuntuu teistä hämmästyttävältä, hän vastasi. Ihmettelen vain minkälaisia tyttöjä te olette aiemmin tuntenut, jos kerran minun käytökseni oli teistä niin yllättävää. -Olen pahoillani että tulin suututtaneeksi teidät, mutta en vieläkään voi myöntää, että olin väärässä. Mielestäni ne ovat asioita joilla ei ole suurtakaan merkitystä, enkä käsitä miksi nuori tyttö joka niin helposti voisi tuottaa toiselle iloa, ei siihen suostu." (364.) Albertine siis joutuu pyytämään anteeksi sitä, ettei ole antanut "ystävänsä suudella itseään tai mennä pitemmällekin" (365)! Naisen näkökulmasta varsin kuohuttava mielipide.

Pienoisesta sovinismista huolimatta pidin tätä osaa yhtenä sarjan mielenkiintoisimmista, ja edelleenkin Kadonnutta aikaa etsimässä on mielestäni erittäin kiehtova ja hieno, joskin myös varsin raskas lukea.

(Kuva Balbecista täältä.)

Ei kommentteja: