Tänä vuonna on tullut luettua aika vähän, joskin puolustelen itseäni sillä että osa lukemisistani on ollut joko sisällöllisesti tai ihan fyysisesti (tai molempia) raskaahkoja. Sekä sillä että olen niin hurjan kiireinen ja/tai laiska.
Helmikuussa lukaisin joka tapauksessa Goethen Nuoren Werherin kärsimykset sekä Faustin, (taas kerran) Angela Carterin Nights at the Circusin ja Voltairen Candiden, josta en erityisemmin pitänyt. Maaliskuussa jatkoin paholaisteemaa lukemalla Mannin Tohtori Faustuksen, joka oli hyvä mutta tiiviydessään melko raskas. Lisää Carteria: The Bloody Chamber sekä Wise Children. Huomasin muuten suureksi surukseni ja ihmetyksekseni että Carter kuoli jo 1992. Mielestäni "nykykirjailijan" olisi syytä olla hengissä ja tuottaa minulle lisää luettavaa. No niin. Sitten kahlasin läpi Tony Mitchellin toimittaman teoksen Global Noise. Rap and Hip-Hop Outside tha USA, joka oli todella mielenkiintoinen, joskin varsin epätasainen. Lisää kevyttä lukemista: Karsten Alnaesin Kiihkon aika. Euroopan historia 1600-1800, jossa raskaus johtui ihan puhtaasti sivumäärästä:teksti itsessään oli suurimman osan aikaa turhankin heppoista. Siitä jatkoin sitten Woolfin klassikolla A Room of One's Own, joka oli vieläkin parempi kuin olin etukäteen ajatellut: ja kansikin on hieno. Maaliskuun viimeiseksi luetuksi jäi Lyn Pykettin Emily Brontë, joka oli ihan kiva. Tässä kuussa olen ehtinyt lukemaan vain yhden teoksen, Angela Carterin The Passion of New Even, joka oli juonen puolesta varsin erilainen kuin muut Carterilta lukemani: paljon väkivaltaisempi ja häiritsevämpi. Pidin kyllä silti.
Siinä se. Seuraava postaus ehkä heinäkuussa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Oletpas sinä lukenut! Huima määrä. EI ihme, jos et ehdi kirjoittamaankaan.
Carter on jääny minulta tyystin lukematta. Ilmeisesti häneen kannattaisi tutustua?
Omasta mielestäni taas olen lukenut säälittävän vähän verrattuna normaaliin määrään:D. Viime vuonna tähän aikaan olin lukenut 40 kirjaa, siis puolet enemmän kuin tänä vuonna.. Vaikka eihän niillä luvuilla pitäisi niin väliä olla.
Pidän Carterista kovasti; suosittelen siis ehdottomasti. Ellei ole todella hyvä englanninkielen taito neuvoisin tarttumaan käännöksiin, koska Carterin käyttämä kieli on kaikessa rikkaudessaan usein varsin haastavaa (ainakin minulle).
Lähetä kommentti