Luin tänään Britt Arenanderin teoksen Anaïs Nins förlorade värld. Kirja on varsin lyhyt, ja puolet sivuista täyttävät kuvat. Teoksen voisikin sanoa käsittelevän yhtä paljon 1920- ja 1930-luvun Pariisia kuin Niniä. Arenander on kuvin pyrkinyt rekonstruoimaan Pariisin sellaisena kuin se oli Ninin asuessa siellä 1924-1939. Hän on käyttänyt sekä vanhoja postikortteja ja valokuvia 20- ja 30-luvuilta että myös uusia valokuvia Pariisin kaduista ja eri taloista, joissa Nin viidentoista vuoden aikana asui. Kuvat ovatkin kirjan parasta antia, sillä mitään varsinaisesti uutta teoksesta ei selvinnyt: Arenander on kuvannut Ninin elämän ulkoisilta pääpiirteiltään; missä hän asui, kenen kanssa petti miestään, mitä hän kirjoitti, mutta mitään sen syvempää analyysia henkilöstä tai teoksista ei ole esitetty. Joten minäkään en tee sitä.
En ole erityisen vaikuttunut, mutta en kyllä suuria odottanutkaan. Tulipahan luettua.
(Kuva täältä.)
2 kommenttia:
Oot kyllä mun suosikkibloggaajani. Ihan vaan tiedoksesi!
Hee, siihen ei ilmeisesti paljoa tarvita:D! Mutta kiitos kaunis ja samat sanat; jos vain päivittäisit useammin niin elämäni olisi täydellistä.
Lähetä kommentti