Luin aamulla loppuun Woolfin Majakan. Pidän Woolfista. Luin pari kuukautta sitten Mrs. Dallowayn ja olin iloisesti yllättynyt siitä miten paljon enemmän siitä ymmärsin kuin silloin joskus kauan, kauan sitten kun luin sen ensimmäistä kertaa. Onhan se aika erilaista perinteiseen juonelliseen romaaniin verrattuna, unta ja virtausta. Vähän harmitti etten lukenut Majakkaakin englanniksi, yritän nyt kuitenkin mahdollisuuksieni rajoissa pitää kiinni siitä että lukisin teokset alkuperäiskielellä (jos siis osaan kieltä: esimerkiksi Proustia en edes uneksi lukevani alkuperäisenä), mutta Kai Kailan suomennoskin oli kyllä oikein mainio. Ja menihän se vähän nopeammin näin.
Lily oli henkilönä kiinnostavin: rouva Ramsay, joka kai oli kertomuksen päähenkilö, jäi hieman yksiulotteiseksi. Samoin miehet, jotka tuntuivat paikoin melkeinpä karikatyyreiltä. Mutta miten iloinen olen etten elä 1920-luvulla; kukaan mies ei kehtaa tulla sanomaan minulle etteivät naiset osaa kirjoittaa tai maalata, kuten Charles Tansley Lilylle ilmoittaa. Tai jos tulisikin, minun ei tarvitsisi hymyillä ja olla kohtelias. Minun ei tarvitse alistaa mieltäni miehen mielen hyväksi, ei tarvitse jatkuvasti tarkkailla miehen mielentiloja ja tarpeita ja mukauttaa itseään toimimaan niiden mukaisesti. Olisin siinä Lilyäkin huonompi, rouva Ramsaysta puhumattakaan.
Tasa-arvon puolesta, tänäänkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti