Tulipatsas?

Ollut hieman hiljaista omalla kirjallisella rintamallani viime aikoina. Tai hidasta. Luin kyllä Valan esikoiskokoelman Kaukainen puutarha, mutta koska en keksinyt siitä mitään järjellistä sanottavaa jätin sen lukukokemuksen dokumentoimatta.
Tänään luin joka tapauksessa loppuun Kerttu Saarenheimon kirjoittaman elämäkerran Valasta, nimeltään Katri Vala: aikansa kapinallinen. Kokemukseni mukaan elämäkerrat harvoin ovat erityisen kiinnostavasti kirjoitettuja, eikä ollut tämäkään. Hyödyllistä tietoa, toki, ja Saarenheimo (joka muuten takakansitekstissä mainitaan professoriksi: olisi kiinnostavaa tietää minkä alan) on varmasti tehnyt taustatyönsä kunnolla, mutta.. Niin. Ehkä liiankin kunnolla, joitain faktoja olisi ehkä voinut jättää poiskin, jolloin olisi voinut aihetta rajaamalla perehtyä Valaan hieman pintaa syvemmältä. Esimerkiksi Valan tuotantoon, joka siis oli se asia, joka minua kiinnosti: tarkoitan tässä nimenomaan Valan lyyristä tuotantoa; luettelo jokaisesta kirjailijan kirjoittamasta lehtiartikkelista ei palvellut minua millään lailla.
Minulle ei itse asiassa jäänyt Valasta elämäkerran perusteella erityisen kapinallinen kuva, vaikka ymmärränkin mitä Saarenheimo on ajanut takaa. Vala käytti vapaata mittaa aikana jolloin se oli enemmänkin kuin harvinaista; hän kuului poliittiseen vasemmistoon ja kirjoitti yhteiskunnallisesti kantaaottavia runoja (ja pakinoita ja arvosteluja ja paljon muutakin) - mutta silti, se ei riitä tekemään Valaa kapinalliseksi minun silmissäni. Vapaan mitan käytön näen enemmänkin sisäisen totuuden (sanahirviö) seuraamisena kuin kapinoimisena, ja ymmärtääkseni maailmansotien välisinä vuosikymmeninä oli harvinaisempaa olla poliittisesti sitoutumaton kuin sitoutunut, etenkin kulttuurin alalla: varsinkin 1930-luvulla ilmeisesti melkein vaadittiin taiteilijaltakin jonkinlaista kannanottoa maailman tilanteeseen.
Edes vanhempani eivät olleet syntyneet silloin, joten tietoni on hieman hataralla pohjalla: mutta tämän kuvan olen saanut, ja sitä tuki myös Saarenheimon teos.
En pidä kuitenkaan mitenkään negatiivisena asiana sitä, että kuvani Valan kapinallisuudesta rapistui ennen kuin ehti edes rakentuakaan: ei kai kaikkien tarvitse jatkuvasti kapinoida. Vala oli ennen muuta pasifisti, ja puolsi runoissaan rauhan aatetta - hän oli myös nainen ja äiti, ja toi myös sen esiin lyriikassaan. Katkera, pitkävihainen, pikkutarkka, helposti loukkaantuva: siis ihminen.