maanantai 12. maaliskuuta 2007

Lokki

Luin tosiaan aamulla loppuun jokin aika sitten aloittamani Tsehovin Lokki -näytelmän. Kirjoitin sen esipuheesta sekä lukijoiden reunahuomautuksista jo aiemmin, joten voisin nyt vaikka yrittää pitäytyä ihan teoksessa itsessään. Saa nyt nähdä.
En ole lukenut näytelmiä pitkään aikaan mitenkään erityisen aktiivisesti, jonkin verran Canthia sekä Beckettin Waiting for Godot'a olen selaillut tämän vuoden puolella. Minun on vähän vaikea välillä asennoitua draamatekstiin, tekstin erilaiseen dynamiikkaan verrattuna proosaan ja lyriikkaan. Jotenkin tuntuu siltä että minun mielikuvitukselleni lukijana jätetään draamassa vähemmän tilaa, enkä halua että mielikuvitustani rajoitetaan yhtään enempää kuin mitä se jo itse tekee. Tai rationaalinen puoleni tekee sille.
Lähdin taas sivupoluille. Lokki oli joka tapauksessa oikein mainio teos, inhimillinen henkilökuvauksessaan. Koomisen traaginen. Henkilöt olivat raivostuttavia ja naurettavia ja syvästi liikuttavia pyöriessään omien napojensa ympärillä, puhuessaan taiteesta, haukkuessaan toisiaan ja julistaessaan rakkauttaan.
Tosin loppu jäi häiritsemään: en oikein saanut itseäni uskomaan siihen.

Ei kommentteja: