Luin Pirjo Lyytikäisen tutkimuksen Narkissos ja sfinksi: Minä ja Toinen vuosisadanvaihteen kirjallisuudessa, jonka takakansi ilmoittaa olevan "tutkimus suomalaisen vuosisadanvaihteen kirjallisuuden paradoksaaleista Narkissoksista". Takakansi on aivan oikeassa eikä minulla ole siihen juurikaan lisättävää. Kyse on siis symbolismista ja dekadenssista 1900-luvun alun suomalaisessa kirjallisuudessa: tyylisuunta, joka itsepäisesti haluttaisiin ahtaa uusromantiikka -nimikkeen alle, koska se sopisi ilmeisesti paremmin suomalaiseen identiteettiin. Mielenkiintoinen aihe ja hyvin kirjoitettu tutkielma, joka kyllä lunasti siihen kohdistamani odotukset. Paikoitellen ajatukseni lähtivät hieman harhailemaan, minkä uskon johtuvan siitä etten ole lukenut juuri mitään Lyytikäisen tutkimuksessaan käsittelemästä kaunokirjallisuudesta. Eikä tieteellinen teksti muutenkaan koskaan (minun kokemukseni mukaan) ole yhtä helppoa seurattavaa kuin suurin osa kaunokirjallisuudesta, joten luen ensin ainakin osan esimerkkiteoksista ja palaan sitten Lyytikäisen pariin uudistunein voimin. Pitäisi tutustua tarkemmin myös suuntauksen eurooppalaisiin edustajiin, joilta suomalaiset ovat imeneet vaikutteensa.
Onpahan tekemistä kesäksi. Nyt kirjastoon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti