Aina minä teen näin. Kun olisi miljoona muuta asiaa tehtävänä, minä ryhdyn tekemään jotain täysin tarpeetonta. Niin eilenkin. Koska en halunnut lukea Kafkan Muodonmuutosta, joka on mielestäni kovin ahdistava, tartuin yhteen lohtukirjoistani, Montgomeryn Annan unelmavuosiin, enkä sitten saanut mitään hyödyllistä tehtyä koko päivänä. Tämä on ilmeisesti minun tapani suhtautua stressiin: välttelemällä tehtäviä asioita voi kuvitella ettei niitä olekaan.
Luin Annan unelmavuodet kylläkin loppuun jo alkuiltapäivästä, joten täysin sen syyksi en voi saamattomuuttani laittaa. Syytän siis vapunaattoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti