Nuit de l'enfer

Luin Arthur Rimbaudin runokokoelman Kausi helvetissä. Elämäntuskaa, kiihkoa, paisuttelua, hulluuden ihannointia ja tavoittelua - näiden teemojen ansiosta luen Rimbaudin samaan kategoriaan Baudelairen kanssa; jaottelua puoltaa myös kummankin kirjailijan kotimaa ja jossakin määrin myös aikakausi (Baudelaire 1821-1867, Rimbaud 1854-1891). Minun kohdallani myös se, etten osaa analysoida kumpaakaan, enkä ole edes kovinkaan varma mielipiteestäni kummankaan runoilijan töiden suhteen.

Kausi helvetissä on sekavuudestaan huolimatta varsin yhtenäinen teos. Sekavaksi (huono sana: vaikeaksi? monimutkaiseksi?) sen tekee muun muassa proosarunojen ja mitallisen runouden esiintyminen rinnakkain, yhtenäiseksi ennen muuta aihepiirin kiinteys ja puhujan äänen selkeys. Ja taas harmittaa etten osaa ranskaa, lainaamassani Sammakon painoksessa on nimittäin alkuperäiset ja käännökset rinnakkain, mutta eipä siitä ole minulle mitään iloa.. Einari Aaltosen suomennos tuntui kyllä ihan sujuvalta, mutta olisihan se kiva päästä vertailemaan.

Jos joku kielitaitoisempi haluaa sitä tehdä, laitan lainauksen sekä ranskaksi että suomeksi.

FAIM

Si j'ai du goût, ce n'est guère
Que pour la terre et les pierres.
Je déjeune toujours d'air,
De roc, de charbons, de fer.

Mes faims, tournez. Paissez, faims,
Le pré des sons.
Attirez le gai venin
Des liserons.

Mangez les cailloux qu'on brise,
Les vieilles pierres d'églises;
Les galets des vieux déluges,
Pains semés dans les vallées grises.
(54.)

NÄLKÄ

Maata ja kiveä maiskuttelen,
Muutoin kovin nirso olen.
Laadin oivan aamupalan,
Syön ilmaa, kiven, hiiltä ja rautapalan.

Nälät, kierrelkää. Nälät, laiduntakaa,
Äänikedolla.
Iloinen myrkky herahtaa
Peltokierrolla.

Kivirouhetta syökää,
Kirkkojen muurit rikki lyökää;
Nielkää tulvien hiomia murikoita,
Harmaiden laaksojen kakkaroita.
(55.)