torstai 14. kesäkuuta 2007

Voip' on kansoa Kalevan

Tämä saa nyt luvan olla viimeinen Leinoni vähään aikaan. Luin siis Leinon näytelmän Sota valosta tänään, joka onkin sitten kolmas lukemani Leino parin viikon sisään. Eiköhän se riitä.

Sota valosta oli hieman sekava, en pysynyt kärryillä tarinan syy-seuraus-suhteista, miksi valo katosi ja miksi se tuli takaisin ja kuka soti ketäkin vastaan. Kalevalan maailma sekoittui Uuteen Testamenttiin ja Väinämöinen matkasi Tuonelaan jättäen Suomen Ruotsille ja kristinuskolle. Jo Helkavirsien ensimmäisessä osassa muistaakseni Marjatta tuli puolukasta raskaaksi ja synnytti kuninkaan, joka tekisi kaikista veljiä keskenään - siis Jeesuksen - kuten tässäkin. Toisiinsa kietoutuvia ja lomittuvia mytologioita ja aikakausia, henkilöitä ja uskomuksia. Teos asettuu siis mainiosti syntyajankohtaansa (1900), jolloin taide ja sen mukana myöskin kirjallisuus kaivoi innoituksensa milloin minkäkin aikakauden tarustosta, vuoroin antiikista, keskiajalta tai myyttisestä Kalevalasta. Myös viime vuosisadanvaihteelle ominaista isänmaallisuutta on näkyvissä rikkaan ruotsalaisen, Ruotuksen, kuvailussa vastakohtana jaloille suomalaissankareille, Väinämöiselle, Ilmariselle ja Lemminkäiselle.

"Lemminkäinen:
Kuinka, te Kalevan miehet?
Oletteko unhottaneet
Väinön valtikan väkevän?
Kuka kylvi vainionne?
Kuka kaasi kontionne?
Kuka toi Tuonelta sanomat?
Ken ryösti satujen Sammon?
Kuka virtenne viritti,
joista järkkyi maa ja taivas?
Vastatkaa Kalevan miehet,
ken on tämän kaiken tehnyt?"
(Kootut teokset 5, 324.)

Ei kommentteja: