keskiviikko 6. kesäkuuta 2007

Oppia ikä kaikki

Niin sitä kai vain tottuu kaikkeen. Pari vuotta sitten en ollut lukenut suomenkielisistä klassikkoteoksista (en voi sanoa kotimaisista, sillä Janssonia olen kyllä lukenut aivan kiitettävästi) muuta kuin Seitsemän veljestä, ja senkin pakon edessä (Tuntemattomasta luin vain muutaman sivun alusta ja saman verran lopusta silloin kun siitä piti kirjoittaa lukiossa essee: tämäkin järkyttävä laiminlyönti on korjattu viime syksynä), enkä olisi puukolla uhattuna osannut keksiä mitään työläämpää ja tylsempää luettavaa kuin Eino Leino, täysin piittaamattomana siitä tosiasiasta etten ollut lukenut kyseiseltä herralta kahta säettä enempää. Kauan eläköön ylimielinen nuoruus joka lopulta saa nenilleen. Tänään luin jo toisen Leinon teoksen viikon sisään, tällä kertaa "näytelmärunon" Tuonelan joutsen, joka oli oikein viihdyttävä. Ei ehkä kirjallisesti yhtä korkeaa tasoa kuin jotkut Helkavirsien runoista, mutta pitemmän jatkuvuutensa ansiosta mukaansatempaavampi, ja osa säkeistä oli omalla pateettisella tavallaan hyvinkin koskettavia.

Juonen tasolla Tuonelan joutsen kertoo Kalevalasta (myös syksyllä luettu) tuttua tarinaa Lemminkäisen matkasta Tuonelaan joutsenta tappamaan, Lemminkäisen kuolemasta ja äidistä pojan ruumiin ääressä. Suurin osa teoksesta koostuu kuitenkin Tuonen tytön ja Lemminkäisen välisestä vuoropuhelusta ja sen kautta kuoleman ajatuksen pohtimisesta. Silloin tällöin dialogiin liittyy myös sudenkorentojen laulu, joka aina päättyy säkeisiin "Kultasiipiset / karkelemaan. / Multasiipiset / multahan maan." (Kootut teokset 5, esim. 198.)

En nyt kuitenkaan vielä julistaudu Leinon varauksettomaksi ihailijaksi, tyydyn vain toteamaan etteivät kaikki kuivilta kalskahtavat klassikot niin kamalia olekaan.

"Lemminkäinen:
Se elämä kuollut mulle on
tai on kuin outoa unta.
Ma unessa taivahan siintävän näin
ja päivyen taivahalla,
ja tuomet tuoksuvat päivähän päin
ja impyet tuomien alla
ja helmassa neitosen hemmekkään
näin leikkivän sankarin lemmekkään
kuin auterepilvellä auringon koi -
näin, näin minä kaunista unta.

Tuonen tyttö:
Jos unes kaunis ollut on,
miks heräsit siis elohon?"
(Kootut teokset 5, 217.)

1 kommentti:

Raisa kirjoitti...

Oivaltavaa kielenkäyttöä. Ihailen.

R.

Ps. Omalla blogillani on jo osoite ja sivupohja. Huraa!