maanantai 2. heinäkuuta 2007

Muusan jäljillä



Luin Anna Kortelaisen teoksen Virginie! - Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina. Huolimatta siitä, mitä mieltä olen Kortelaisesta tv-ohjelman 10 kirjaa, jotka muuttivat maailmaa perusteella (Penjamin blogista löytyy mielipiteeni, sekä myös minua fiksumpien mielipiteitä), pidän Kortelaisen tavasta kirjoittaa. Sopivan tieteellistä jotta saa tuntea itsensä fiksuksi, ja tarpeeksi viihteellistä että jaksaa lukea loppuun. Aiemmin olen lukenut Kortelaiselta Virginie!:n jälkeen ilmestyneen teoksen Levoton nainen - Hysterian kulttuurihistoriaa, joka oli itseasiassa mielestäni Virginie!:tä parempi: yhtenäisempi ja johdonmukaisempi. Virginie!:ssä kirjoittaja ajautuu moneen otteeseen sinänsä ihan mielenkiintoisille, mutta silti varsinaisen tutkimuksen kannalta irrelevanteille sivupoluille. Tähän on kyllä ilmeiset syynsä. Kortelainen tutkii Virginie!:ssä, kuten alaotsikkokin lupaa, Albert Edelfeltin mallin ja rakastajattaren tarinaa, mutta mitään konkreettisia tietoja ei oikeastaan löydy. Tuntemattoman Virginien mahdollista elämänkulkua kiinnostavammaksi teoksessa nouseekin ajankuvaus, ja erityisesti ajan naisen, niin ranskalaisen maalaistytön ja ilotytön kuin suomalaisen seurapiirinaisen (Edelfeltin vaimon, Ellan Edelfeltin, jonka hysteriaa Kortelainen käsittelee Levoton nainen-teoksessa) asema yhteiskunnassa. Mikrohistoriaa, josta ei koulunpenkillä juurikaan kuule, ellei sitten satunnaisena kuriositeettina suurten miesten suurten tekojen lomassa, tyyliin miten naiset selvisivät kun miehet olivat rintamalla.

Kortelainen kirjoittaa varsin henkilökohtaisesti, kuvailee omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan, viittaa pieneen tyttäreensä, siskoonsa ja aviomieheensä, vaatteisiinsa, juomisiinsa, syömisiinsä ja nukkumisiinsa. Tämä hieman sekoittaa minun päätäni: en oikein tiedä, voinko lukea teoksen tieteelliseksi tekstiksi vai en. Pidän luokittelemisesta, niin kovasti kuin sitä kai pitäisikin vastustaa osoittaakseen olevansa villi ja vapaa yksilö. Minusta nyt kuitenkin on mukavaa valehdella itselleni että kaikella on oma paikkansa maailmassa ja minun pääni sisällä. Virginie!:n voisi laskea vaikkapa viihteelliseksi tietokirjallisuudeksi: faktojakin kyllä nimittäin riittää, kaiken subjektiivisuuden lomassa.

Nyt menenkin katsomaan Kortelaisen esiintymistä tv:ssä, etten vain ryhtyisi kuvittelemaan hänestä liikoja.

(Kuva lainattu täältä)

6 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Pidän Virginie-kirjasta tosi paljon. Nimenomaan tuo sivupoluilla kiertely tekee osaltaan kirjan kiinnostavaksi, minusta kirja on tutkimusprosessin kuvaus, johon kirjoittaja on kirjannut osan erehdyksistäänkin. Ja kiinnostava tutkimushan usein poikii kaikenlaisia uusia tutkimusmahdollisuuksia, joita olisi kiva päästä tutkailemaan tarkemmin jne.

TV-ohjelmaa en ole jaksanut seurata, mutta kerran olen kuullut Kortelaista livenä ja hän oli todella hyvä ja mukaansatempaava esiintyjä.

olipakerran kirjoitti...

Minustakin teos oli hyvä, mutta, kuten sanottu, hieman vaikea niputtaa mihinkään luokkaan. Ryhdyin siis lukemaan sitä tieteellisenä tekstinä, ja tuotti pieniä vaikeuksia kammeta ajatukset uusille urille huomattuani kirjan olevan muutakin. Olisin tietysti uteliaana ihmisenä myös halunnut tarkempaa tietoa salaperäisestä Virginiestä: mutta luultavasti niin olisi Kortelainenkin.

Tuima kirjoitti...

Niin olisin minäkin, mutta ilmeisesti Virginie jäi vain aavistukseksi, ei kai Kortelainen niin varmasti pystynyt edes sanomaan, että "tämä on Virginie".

Anna Makkosen Sinulle : romaani joka ei uskalla sanoa nimeään tai nainen, kapina, kirjoitus ja historia, eli mitä tapahtui , kun tämän kirjan tekijä sai käsiinsä erään päiväkirjan vuodelta 1905 on hieman samantapainen tutkimus: Makkonen on kirjoittanut omaa elämäänsä mukaan salapoliisityöhönsä ja tästäkin syntyi minua miellyttänyt ja kiinnostanut teos.

olipakerran kirjoitti...

Onpahan pitkä nimi teoksella!:D Kuulostaa hyvältä, pitää etsiä käsiini kunhan pakollisilta lukemisiltani ehdin. Päiväkirjat kirjallisuutena ja niiden tutkimus kiehtoo minua (tirkistelynhaluinen kun olen) muutenkin.

Tuima kirjoitti...

Iso nimi pienellä kirjalla :), mutta löytynee ihan tuolla päänimellä Sinulle. Kiinnostava päiväkirjakokoelma on muuten Hiljaista vimmaa: suomalaisten naisten päiväkirjatekstejä 1790-luvulta 1990-luvulle - ehkä tiedätkin sen. Tekstejä ei ole järjestetty kronologisesti vaan teemoittain, mikä lisää kiinnostusta.

olipakerran kirjoitti...

Kiitos vinkistä, kuulostaa todella kiinnostavalta! Ei ole tuttu ennestään: liitetäänpä tämäkin sinne listan jatkoksi:).