maanantai 23. heinäkuuta 2007

De bästa dagarna var mulna lugna dagar

Pienimuotoinen järkytys Carpelanin Gården -kokoelman suhteen: sisäkannessa on omistuskirjoitus Hannu Mäkelälle. Toivon hartaasti, että kyseessä on joku toinen Hannu Mäkelä kuin typerän Leino-elämäkerran kirjoittaja. Tosin voin hyvin kuvitella että Hannu Mäkelä luopuisi hienosta Gårdenista ihan silkkaa typeryyttään (ollakseni poliittisesti korrekti joudun nyt huomauttamaan etten tietenkään tunne Hannu Mäkelää henkilökohtaisesti, ja voihan olla että hän on hyvinkin älykäs ja mukava henkilö). Ja omistuskirjoitus on vielä Bolta: Bo Carpelanilta itseltäänkö? Miten ihmiset voivat luopua tällaisista aarteista? No, minun onneni joka tapauksessa.

Luin Gårdenin tammikuussa suomeksi (nimellä Piha: miten loogista), ja teos vain parani toisella lukukerralla. Enkä voi taaskaan tarpeeksi ylistää teosten lukemista alkuperäiskielellä: Carpelanin ruotsinkielessä on sellainen tunnelma jota ei suomeksi voi tavoittaa, olkoonpa kuinka hyvä suomennos tahansa. Kieli ja kulttuuri ovat sidoksissa toisiinsa, eikä toista voi täysin ymmärtää ilman toista. Minun mielestäni.

Gården on sarjaruno, joka käsittelee Carpelanin omaa lapsuutta 1930-luvun Kruununhaassa, ja sen sivuilta pystyy vahvasti aistimaan kerrostalon elämän, sisäpihalla leikkivät lapset, yksinäisen vanhuksen asunnossaan, sodan pelon, tunnin ajan olohuoneeseen siivilöityvän auringonvalon: ihmiset ja ympäristö ovat melkeinpä yhtä, sopusoinnussa kaikkine vikoineen ja puutteineen. Talo elää siinä kuin sen asukkaatkin, iloisena, likaisena, pelottavana, ja minä pääsen lukijana osalliseksi tästä monen vuosikymmenen takaisesta, arkisen intiimistä elämästä.

"Om det fanns en bevarad bild vore den brun,
vi har stelnat där som barn, vi står med för stora mössor,
vi skriker kanske eller står tysta, med vridna leenden,

det går i brunt."
(73.)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Harmi, ettei minulla ole kielitaitoa Carpelanin teosten lukemiseksi ruotsiksi - hänen kirjansa ovat kuitenkin niitä, jotka ehdottomasti jättävät minuun jäljen.

Tiedätkö, millainen yhteys Gården -runokokoelmalla ja romaanilla Kesän varjot on? Ainakin teema kuulostaa samankaltaiselta.

olipakerran kirjoitti...

Enhän minäkään osaa ranskaa, mitä olenkin moneen otteeseen ehtinyt harmitella. Onneksi Carpelanin kirjat on minun kokemukseni mukaan yleensä varsin hienosti suomennettu, käsittääkseni tekijä on usein ollut itse prosessissa mukana.

Valitettavasti varsinainen elämäkerrallinen faktatietoni Carpelanista on hyvin rajoittunutta, mutta useissa hänen teoksissaan on kyllä ainakin jossakin määrin omaelämäkerrallisuutta, ympäristöissä, henkilöissä ja tunnelmissa, varmaan tapahtumissakin. Gården on tosin jo vuodelta 1969, yli kolmekymmentä vuotta ennen Kesän varjoja, mutta samoissa muistojen maisemissa kirjailija taitaa vaellella. Toivottavasti vaeltelee vielä lisääkin, minä pidän Carpelanin luomasta maailmasta.

Niin, ja Gårdenin suomennoksessa oli hieno kuvitus, mitä alkuperäisversiossa ei (harmikseni) ole.